Suomen talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta on selvää, että tarvitsemme entistä enemmän kasvun asennetta eri instituutioissa jo varhaisesta iästä alkaen. Nykyisessä haastavassa tilanteessa sakkaava talous ja hidastuva kehitys vaativat ajattelutapojen muutosta: meidän on vahvistettava asennetta, joka kannustaa jatkuvaan oppimiseen ja sinnikkyyteen – aivan pienestä pitäen.
On itsestään selvää, että lapsuudessa koettu jatkuva negatiivinen palaute, moittiminen ja sättiminen vaikuttavat merkittävästi minäkuvan ja kasvun asenteen kehittymiseen epäsuotuisalla tavalla: "Ei tästä mitään kumminkaan tule!"
Ts. lapsuudessa opitut narratiivit heijastuvat tänä päivänä jokapäiväisissä toimissamme, asenteissamme, tunteissamme ja ajatuksissamme kehittymistä kohtaan.
Pelkkä kehuminen ei kuitenkaan riitä – kehumisen laadulla on olennainen merkitys. Kasvun asenteen osalta meistä voi tulla karrikoidusti kahdenlaisia kenkäkauppiaita:
1. Kenkäkauppiaita, jotka soittavat pettyneenä pomolleen Afrikasta:
”Täällä ei kukaan käytä kenkiä, tulen takaisin kotiin...”
2. Kenkäkauppiaita, jotka soittavat innoissaan pomolleen Afrikasta: ”Täällä ei kukaan vielä käytä kenkiä, lähetä tänne koko varasto!”.
Miten lapsista – tulevaisuuden osaajista – voisi kasvattaa enemmän tyypin 2 kenkäkauppiaita, jotka näkevät mahdollisuuksia, eivät esteitä?
Kasvun asenteen ja positiivisen minäkuvan kehittymisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten positiivinen palaute lapselle annetaan. Dweckin ja Muellerin (1998) tutkimuksessa aikuisten antama palaute voitiin jaotella kahteen luokkaan:
1. Älykkyyden kehuminen (pysyvä ja synnynnäinen lahjakkuus)
2. Yrittämisen kehuminen (sinnikkyyden ja periksiantamattomuuden taito)
Lapset, joita kehuttiin (1) älykkyyden mukaan:
✖️ Keskittyivät enemmän siihen, miten he suoriutuvat tehtävästä.
✖️ Epäonnistuminen heikensi heidän sinnikkyyttään ja sitoutumistaan tehtävään.
✖️ Tehtävän suorittaminen tuotti vähemmän nautintoa.
✖️ Kehittyi ajatus, että kyvykkyys on pysyvä eikä opittavissa oleva ominaisuus.
Lapset, joita kehuttiin (2) yrittämisen mukaan:
✔️ Osoittivat enemmän kiinnostusta siihen, mitä he voivat oppia tehtävästä.
✔️ Uskovat älykkyyden olevan opittavissa oleva ominaisuus.
✔️ Suoriutuivat paremmin tehtävistä.
✔️ Valitsivat myöhemmin haastavampia tehtäviä helpompien sijaan.
✔️ Toimivat ratkaisukeskeisesti eivätkä pelänneet epäonnistua.
Hyvänä muistisääntönä: vältä substantiiveja, viljele verbejä.
Ei näin:
”Olet niin älykäs.”
”Olet niin lahjakas.”
”Olet niin reipas.” (Menikö niskavilloihin?)
Mieluummin näin:
”Keskityit todella sinnikkäästi.”
”Nousit ylös ja jatkoit juoksua loistavasti.”
”Veit tehtävän hienosti loppuun, vaikka alussa oli haasteita.”
Kehutaan siis lapsia aiheesta ja oikealla tavalla – heidän itsensä ja yhteiskunnan vuoksi.
Comments