Suomen hyvinvointi ja talous ovat saaneet osumia jo usean vuoden ajan.
Väitän, että keskeisimmät haasteemme liittyvät liialliseen yksilökeskeisyyteen ja heikkoon kollektiiviseen itsetuntoon, jotka estävät meitä hyödyntämästä täyttä potentiaaliamme. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, miten monet huonosti voivat ihmiset ovat kyllästettyjä kateudella ja katkeruudella. Se on luonnonlaki, sillä kukaan meistä ei voi hyvin yksin; yksin ihminen kokee olevansa uhattuna. Heikko ja haavoittuvainen.
On jo pidempään tiedetty (mm. Putnam, 2000; Fukuyama, 1995; Fredrickson, 2001; Antonovsky, 1987), että sosiaalinen pääoma – luottamus toisiin, yhteistoiminta sekä yhteisesti jaetut normit ja tavat – on elintärkeää mielenterveydelle ja kansantaloudelle.
Kollektiivinen itsetunto, eli yhteisön jäsenten jakama myönteinen käsitys omasta arvostaan ja kyvykkyydestään, lisää yhteiskunnan resilienssiä ja kykyä sopeutua muutoksiin. Järkeenkäypää, sillä yksilökeskeinen, neuroottinen vertailu estää meitä iloitsemasta toisten menestyksestä ja luo tarpeetonta kilpailua siellä, missä yhteistyö olisi paljon hedelmällisempää.
Yhteisöllisyyttä ja kollektiivista ihmiskäsitystä voi oppia ja kehittää:
▫️Arvostetaan ja hyödynnetään erilaisia taustoja ja näkökulmia, luodaan tilaa, jossa jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja osalliseksi. Ei ole olemassa standardi-ihmistä, johon meidän tulisi pyrkiä.
▫️Korostetaan opetus- ja kasvatusinstituutioissa jatkossakin osallisuutta, sosioemotionaalisia taitoja, empatiaa, etiikkaa ja hyveitä, jotka tukevat kykyä toimia yhteisössä ja ymmärtää toisia, näkemällä heissä enemmän hyvää. Kukaan ei inspiroidu ja syty negakuormasta.
▫️Edistetään yhteisöllistä päätöksentekoa, palvelevaa (huom. ei palvelijaa) johtajuutta ja avoimuutta. Yhdessä tekeminen ilman yksilötason ”voittajia” piristää kummasti tiimihenkeä ja synnyttää uusia kollektiivisia ajatusvirtoja.
Kyse ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi kovin monimutkaisista asioista, kunhan vain oivaltaisimme ne yhdessä riittävästi.
Commenti