Jouni Veijalainen

Olen intohimoinen ihmisyyden tutkija, kouluttaja, luennoitsija - ja ennen kaikkea oppija: janoan jatkuvasti uutta tietoa ihmisen psyko-fyysis-sosiaalisesta kehityksestä ja hyvinvoinnista.

Näin ei kuitenkaan ole ollut aina: ensimmäiseltä luokalta lähtien aina lukion loppuun saakka, olin kyntänyt epäonnistumisten ja heikkojen arvosanojen suossa. Oppimisen haasteet yhdessä muiden tekijöiden kanssa eivät rakentaneet minuun itseluottamuksen ja motivaation perusaineksia. 

Peruskoulun päättötodistuksen ja elämäntapojen yhdistelmät enteilivät uravalintaa syrjäytyneenä. Onnekseni aikuislukio avasi lopulta ovet katsomatta peruskoulun päästötodistustani. Asetin vaativaksi tavoitteekseni kirjoittaa ylioppilaaksi arvosanoista riippumatta. Motivaation rippeet kävivät jatkuvaa taistelua hataraa oppimistekniikkaa ja murtunutta itseluottamusta vastaan. Onnekseni kohtasin lukion loppusuoralla matematiikan opettajan, jonka opetusmetodit räjäyttivät ymmärrykseni. Moviaationi sai todellista tuulta purjeisiin, kun ensi kertaa hallitsin oppimisprosessia, eikä oppimisprosessia minua. Ylsin lopulta yli tavoitteideni. Kirjoitin matematiikasta kaksi pistettä vaille E:n arvosanan. 

​

Vaikka lukion päättötodistukseni arvosanat olivat kokonaisuudessaan heikot, niin nälkäni oppimista kohtaan oli kasvanut. Halusin oppia lisää oppimisesta, opettamisesta ja ihmisen kehityksestä, joten suuntani siirtyi pyrkiä lukemaan kasvatustieteitä yliopistoon. Onnekseni pääsykokeissa ei mitattu aiempaa koulumenestystä, vaan puhdasta ja palavaa motivaatiota omaksua pääsykoekirjan sisällöt. Monien eri oppimistekniikoiden ja sinnikkäiden seitsemän tuntisten lukuhetkien siivittäminä, minut valittiin Helsingin yliopistoon opiskelijaksi. 

​

Itseluottamukseni kasvoi kurssi kurssin jälkeen, ja tunsin miten varastoiduin kaikella sillä, missä muut olivat marinoituneet vuosikausia. Tohtoriopintoni saivat alkunsa väitöskirjaohjaajani, Dosentti Jyrki Reunamon kannustuksen ansiosta. Hänelle suuri kiitos kaikesta. Lisäksi isoäitini tapasi sanoa minulle: "Anna mennä. Mene niin pitkälle kuin pystyt!". Menin.

​

Olen työskennellyt vuodesta 2015 Helsingin yliopistolla tutkijana ja luennotsijana. Nykyään koulutan ja luennoin niin lasten kuin aikuisten kasvuun, kehitykseen, oppimiseen liittyvillä teemoilla. Ammennan koulutuksissani usein kokemusasiantuntijuuttani ja painotan niissä motivaation, inhimillisyyden, sosiaalisen tukiverkoston, sekä itsetunnon korvaamattomia merkityksiä.

Koulutusaiheitani ovat mm. itsesäätely, vuorovaikutus, motivaatio sekä tunteet yksilö- kuin yhteisötasolla. Koulutukseni nojautuvat monitieteisesti psykologian, aivotutkimuksen, kasvustieteen, sekä sosiologian alueille. Mielestäni poikkitieteellisiä tietorakenteita tulee vaalia ja jakaa, ihmistä ja ihmisyyttä palvellen.

Kouluttajana pyrin selkeyteen ja käytännönläheisyyteen, välttäen turhaa pönötystä! 

​

​

​