Search
  • Jouni Veijalainen

Ihminen - tuo yhteisön suuri palvelija

Updated: Oct 29, 2021


On itsestäänselvyys, että työn kokeminen antoisana ja itseään ruokkivana perustuvat vahvasti työn imun ja flow:n kokemuksiin. Työn mielekkyyden ja motivaation ainekset nähdään kuitenkin liian usein yksilön näkökulmasta käsin: mikä sinua miellyttää työssä? Mikä inspiroi sinua työssä? Miten voit toteuttaa itseäsi työssä? Tulisiko meidän kenties kysyä itseltämme: miten koet muiden arvostavan työpanostasi? Miten muut näkevät osaamisesi työssä? Miten inspiroit ja autat muita työlläsi?


On toki tärkeää kuunnella omaa sisintänsä ja toteuttaa työtä itsekeskeisistä syistä - vain ja ainoastaan itsensä vuoksi. On kuitenkin melko hataraa ajatella, että työn imun ja motivaation ydin pohjautuu vain yksilön egosentriseen haluun toteuttaa vain ja ainoastaan itseään itsensä vuoksi.

Puhtainkin egosentrismi elää ja hengittää yhteisöllistä ilmaa, sillä kaikkivoipainen ainutlaatuisuuden tila saavutetaan suhteuttamalla itsensä muihin, tai yksilö kokee muiden automaattisesti jakavan samat arvot ja ajatukset itsensä kanssa. Tätä ei pidä sekoittaa empatiakyvyttömyyteen.


Myös kognitio- ja neurotiede kokevat haasteensa siinä, miten tietorakenteet eivät pohjaudu yksilössä syntyvään ja siirrettyyn tietoon muiden yksilöiden välillä (mm. Sloman, Patterson & Barbey, 2021). Parhaimmillaan ja hyvin usein, kognitio syntyy ja muokkaantuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa ryhmässä. Näin yksittäisistä aivoista syntyy lopulta yhteisesti jaettu ja koettu "sosio-orgaaninen" elin. Todelliset mega-meta-tason aivot! Saman voisi kiteyttää ajatukseen siitä, miten kokonaisuus on enemmän kuin sen osiensa summa.


François Verheyden (1852)


Ihmiskuvamme muokkaantuu yhteisesti jaettujen kokemusten, kulttuurin, ideologioiden, uskomusten, koulutuksen, sekä sosiaalisten suhteiden kautta. Ihmiskuvan muodostumiseen vaikuttaa kaikki mitä sanomme tai teemme tai mitä jätämme sanomatta tai tekemättä muille ihmisille (mm. Martela, Pessi & Paakkanen, 2019). Myös filosofi Frank Martela on lanseerannut oivallisen käsitteen yksilön tilalle kuvaamaan ihmisen ja yhteisön vuorovaikutukseen perustuvaa jännitettä: suhdelo.


Myös elämänhalun ylläpitäminen perustuu vahvasti tunteeseen siitä, että oma toiminta palvelee jotain suurta ja merkityksellistä tarkoitusta elämässä. Ihmisen tulee siis palvella itseään suurempaa tarkoitusta. Ihminen syvimmillään janoaa tunnetta siitä, miten tuottaa merkityksiä ja inhimillistä pääomaa muille ihmisille ja yhteiskunnalle.


Samat psyykkiset lainalaisuudet toteutuvat työssä ja sen ulkopuolella. Siksi ihmisen toimijuuden, työn

imun ja motivaation säikeet pohjautuvat vahvasti myös sosiokulttuurisiin arvoihin ja asenteisiin eri mikro- ja makrotasoilla. Tehdään mielikuvaharjoitus: jos olisit ainoa ihminen maailmassa, tekisitkö työtäsi vielä? Pystyisitkö siihen edes? Flow-kokemuksia ja työn imua tuskin ilmaantuisi sinulle, kun niiden eksistentialistiset juuret katkeaisivat tyystin. Työllä ei olisi mitään tarkoitusta, arvostusta tai vertailupohjaa. Motivoiva ja mielekäs työ siis perustuu aina myös palvelemiseen ja lisäarvon tuottamiseen muille.


Tee ihmiskunnalle ja ihmisyydelle palvelus: palvele ja luo arvostusta muiden palvelusta riittävän näkyvästi ja usein.




173 views0 comments

Recent Posts

See All