Nykyihminen 2.0 kuluttaa suurimman osan valveilla olostaan olemalla fyysisesti tai henkisesti työssään läsnä. Nykyihminen 2.0 on suorituskeskeisen nisäkäslajin ylin kehitysmuoto, joka uskoo vankkumattomasti kehityksen polttoaineeseen: kiire, tehokkuus ja ylisuorittaminen luokoot kehityksen kantavan kivijalan johon jokaisen tulisi työssään tukeutua.
Kehitys, tuo vankkumaton ja suuri elämän merkityksen ylipappi, on hakannut teesinsä kiveen. Kiveen hakattu totuus kertoo mitä ja ketä tuleman palvoa pitää. Älkäämme koskaan hairahtuko palvomaan muita epäjumalia, kuten kiireettömyys, ihmissuhteet, harmonia tai lähimmäisen rakkaus! Moiselle humpuukille ei ole aikaa, kun on kiire kehittyä, paahtaa ja näyttää tuota loistoa muille reppanoille.
Pitkät yöunet olkoon merkki reppanan vettynyttä vohvelia muistuttavasta selkärangasta. Kyllä viisi tuntia riittää, sillä väsymys on vain ajatusharhaan pohjautuva mielentila. Kun voimat loppuu, niin sisu jatkaa!
Harrastukset ja terveys olkoon piirretty aamuviiden puolimaratonin ja kiireisen fetasalaattilounaan muotoiseen somekuplaan. Kuplaan, jossa raakile vääntää väkinäisen mutta itkevän klovnin hymyn huulillensa. Kyseessä on kuitenkin panttivankitilanne, jossa kehitystä palveleva kiire tähtää revolverilla uhria takaraivoon: hymyile tai täältä pesee!
Nykyihminen 2.0 on uhrilahja uljaalle ja mahtavalle kehitykselle. Kuka saisi olla seuraavana vuorossa? Markuksen edellisestä hermoromahduksesta on jo kuukausi. Tai miten olisi Tanja? Hän on itkeä tihrustanut salaa jo tovin SSRI-lääkityksestä huolimatta. Laitetaanko mieli lopullisesti solmuun vai pitäisikö jopa pysäyttää lopullisesti elämän kello?
Miten tässä nyt näin kävi? Milloin rengin ja isännän roolit kääntyivät päälaelleen? Milloin aloimme palvoa utopistisesti kehitystä kiireen valeasussa? Milloin aloimme uskottelemaan itsellemme ja muille sitä, miten yhteiskunnan rattaat ovat mitä on, ja tehtävämme on vain mukautua yhteiskunnan vaateisiin nöyrästi. Me olemme rattaat! Sinä ja minä - Me!
Kehitys ei vaadi ylisuorittamista, kiirettä ja painekattilassa kiehumista. Kehitys ei ole satasen suora, vaan ennemminkin utelias metsäretki lähiluontoon.
Se päivä kun ulkopuolinen älyllinen elämä meidät löytää, tulee ensimmäinen kysymys olemaan: mitä helvettiä te oikein teette?
Kutsun teidät hyvät ja ainutlaatuisen tärkeät ihmiset talkoisiin: kääritään hihat ylös ja laitetaan itsemme ja toisemme kuntoon. Laitetaan kollektiivinen ruoska takaisin kaapin pohjalle.